Our stori

Selailin vanhoja kuvia kunnes löisin tän kuvan ja muistot tuli pintaan, täs on mun pupu Hulda joka kuoli viime kesänä. Se oli vaan mailman paras kani se eleli aina vapaana meidän yläkerrassa ja tuli yöks mun viereen nukkumaan.
Ennenkun se tuli meijlle se oli annettu yhelle tallin omistajalle liha kaniks, omistaja ei kuitenkaan ollu pystyny tappamaan sitä joten piti sitä tallissa heijnä laarissa. Jotenkin se sitten päätyi meille äitin työkaverin kautta, sen kynnet oli jo kasvanu niin pitkiks et veri suonet oli melkein 1cm pituset joka kyllä näkyy kuvassa. Hulda oli melko arka ku se oli eläny yksiksee 2 vuotta joten ei kauheen mielustii tullu syliin. Kuitenki välillä nappasin sen esim kuljetusta varten tai ku se oli pakko pestä ripulin takia. Öisin se usein nakersi mun lakanat niin et ne on vieläkin melkein näkyläpiviä, mut sitä kin näköjään voi tulla ikävä siis nakerretuja pussilakanoita. Silloin se ei tuntu niin tärkeeltä mut jälkeenpäin se oli kyl mulle tosi rakas <3